Onko kiintymys pehmoleluihin merkki epävarmuudesta?

Huhu:

Monet lapset pitävätpehmolelutHe pitävät niitä sylissään nukkuessaan, syödessään tai mennessään ulos leikkimään. Monet vanhemmat ovat tästä hämmentyneitä. He arvelevat, että tämä johtuu siitä, että heidän lapsensa eivät ole sosiaalisia eivätkä tule toimeen muiden lasten kanssa. He ovat huolissaan siitä, että tämä on merkki lastensa turvallisuuden puutteesta. He jopa ajattelevat, että jos he eivät puutu asiaan ajoissa, heidän lapsilleen voi helposti kehittyä persoonallisuusongelmia. He jopa yrittävät kaikin keinoin saada lapsensa "lopettamaan" nämä pehmolelut.

Totuuden tulkinta:

Monet lapset pitävät pehmoleluista. He pitävät niitä nukkuessaan, syödessään tai mennessään ulos leikkimään. Monet vanhemmat ovat tästä hämmentyneitä. He arvelevat, että tämä johtuu siitä, että heidän lapsensa eivät ole sosiaalisia eivätkä tule toimeen muiden lasten kanssa. He ovat huolissaan siitä, että tämä on merkki lastensa turvallisuuden puutteesta. He jopa ajattelevat, että jos he eivät puutu asiaan ajoissa, lapsille voi helposti kehittyä persoonallisuusongelmia. He jopa yrittävät kaikin keinoin saada lapsensa "lopettamaan" nämä pehmolelut. Ovatko nämä huolet ja ahdistukset todella tarpeellisia? Miten meidän tulisi suhtautua lasten riippuvuuteen näistä nukkeleluista?

01

"Kuvittelevat kumppanit" saattavat lapsia kohti itsenäisyyttä

Pehmolelujen pitäminen ei liity turvallisuudentunteeseen

Psykologit kutsuvat tätä ilmiötä itse asiassa "pehmolelujen kiinnittymiseksi", ja se on lasten itsenäisen kehityksen siirtymävaiheen ilmentymä. Pehmolelujen kohteleminen omina "kuvitteellisina kumppaneina" voi auttaa heitä poistamaan jännitteitä tietyissä tilanteissa ja ympäristöissä, eikä vanhempien tarvitse huolehtia liikaa.

Psykologi Donald Wincott teki ensimmäisen tutkimuksen lasten kiintymyssuhteesta tiettyyn pehmoleluun tai esineeseen ja päätteli, että tällä ilmiöllä on siirtymävaiheen merkitys lasten psykologisessa kehityksessä. Hän nimesi pehmeät esineet, joihin lapset ovat kiinnittyneet, "siirtymävaiheen esineiksi". Lasten kasvaessa heistä tulee psykologisesti yhä itsenäisempiä, ja luonnollisesti he siirtävät tätä emotionaalista tukea muuallekin.

Wisconsinin yliopiston lastenpsykologi Richard Passmanin ja muiden tutkimuksessa havaittiin myös, että tämä "pehmeisiin esineisiin kiintymys" -kompleksin ilmiö on yleinen kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Alankomaissa, Uudessa-Seelannissa ja muissa maissa "pehmeisiin esineisiin kiintymys" -kompleksin omaavien lasten osuus on noussut 3/5:een, kun taas Etelä-Koreassa luku on 1/5. Voidaan nähdä, että joidenkin lasten on normaalia olla kiintyneitä pehmoleluihin tai pehmeisiin esineisiin. On myös syytä huomata, että useimmilla näistä pehmoleluista pitävistä lapsista ei ole turvallisuuden tunnetta ja heillä on hyvä vanhempi-lapsi-suhde vanhempiinsa.

02

Myös aikuisilla on pehmeiden esineiden riippuvuuskompleksi.

On ymmärrettävää vähentää stressiä asianmukaisesti

Mitä tulee niihin lapsiin, jotka ovat erittäin riippuvaisiapehmolelut, miten vanhempien tulisi ohjata heitä oikein? Tässä on kolme ehdotusta:

Ensinnäkin, älä pakota heitä lopettamaan. Voit ohjata heidän huomionsa pois tietyistä leluista korvikkeilla, joista muut lapset pitävät. Toiseksi, vaali lasten muita kiinnostuksen kohteita ja ohjaa heitä tutkimaan uusia asioita, jotta heidän kiintymys pehmoleluihin vähenee vähitellen. Kolmanneksi, kannusta lapsia jättämään tilapäisesti hyvästit lempiasioilleen, jotta lapset tietävät, että heitä odottaa lisää mielenkiintoisia asioita.

Itse asiassa lasten lisäksi myös monilla aikuisilla on tietty kiintymys pehmeisiin esineisiin. He esimerkiksi antavat mielellään lahjaksi pehmoleluja, eivätkä he vastusta kynsikoneen söpöjä nukkeja; esimerkiksi jotkut ihmiset pitävät pehmoisista pyjamista paljon enemmän kuin muista materiaaleista ja kankaista. He valitsevat pehmoisia tyylejä sohvatyynyihin, lattiapeittoihin ja jopa hiusneuloihin ja kännykkäkoteloihin... koska nämä esineet voivat saada ihmiset tuntemaan olonsa rennoksi ja mukavaksi ja jopa saavuttaa dekompressiovaikutuksen.

Yhteenvetona toivon, että vanhemmat osaavat suhtautua lastensa pehmoleluriippuvuuteen oikein, eivätkä murehdi liikaa eivätkä pakota heitä lopettamaan. Ohjaavat heitä lempeästi ja auttavat heidän vauvojaan kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Aikuisille, kunhan se ei ole liiallista eikä vaikuta normaaliin elämään, myös joidenkin päivittäisten välttämättömyystarvikkeiden käyttäminen olotilan parantamiseksi ja rentoutumiseksi on hyvä tapa rentoutua.